Kukaan ei kertonut että tämä tanssi
voisi olla niin pitkä, lähdit vain mukaan ja leikit
kuin leikkiä jonka voi halutessaan lopettaa,
lähteä kotiin syömään tai nukkumaan, kun tulee ilta
ja ilta tulee, mutta kädet jotka pitävät
sinua piirissä mukana eivät päästä irti
ja sinä hienoisen yrittelyn jälkeen annat periksi,
jatkat leikkiä, hymyilet yhä mutta toista hymyä,
et ihan vieläkään usko sitä todeksi
vaikka tanssi jatkuu yöhön ja varjot
kulkevat pitkinä ja lujina
kuin musta liha, ja iskee ensimmäinen kauhu
kun viimein tajuat että sitä se sittenkin oli,
oma elämäsi, mutta sinä voitat sen kauhun
ja päätät voida elää sen kanssa, ja se katoaa
kun tulee ensimmäinen riemu, sitten toinen
suurempi kauhu, ja suurempi riemu, ja tanssin
vuorot jatkuvat öihin ja päiviin, yhä syvemmälle,
ja sinä naurat ja itket kaikkien naurut
ja itkut, ja tanssit yhä paremmin ja keksit
siihen jo uusia kuvioita ja hymyilet,
hymyilet ja tiedät
mitä tiedät.
Kukaan ei kertonut, alussa.
Ovi ja tie, 1981
podría durar tanto, tú has entrado como
para participar
en un juego que se puede dejar para
volver a casa a comer o a dormir cuando llega la noche
y la noche llega, pero las manos que te agarran
te mantienen en el corro, no te sueltan,
después de un discreto intento te rindes,
continúas el juego, sigues sonriendo
pero con otra sonrisa,
aún no acabas de creer que va en serio
a pesar de que el baile prosigue por la noche
y que las sombras
se mueven largas y duras
como una carne negra, y el primer horror te golpea
cuando por fin comprendes que era justo eso,
tu propia vida, pero superas ese horror
y decides que puedes vivir con él, y se desvanece
cuando llega la primera alegría, después un segundo
horror más grande y una alegría más grande y
los pasos del baile prosiguen cada vez más profundos en días y noches,
y tú te ríes y llores las risas de todos
y los llantos de todos, y bailas cada vez mejor, inventas
nuevos pasos y sonríes
sonríes y sabes
lo que sabes.
Nadie te lo había advertido, al principio.
Dagen svalnar...
Dagen svalnar mot kvällen...
Drick värmen ur min hand,
min hand har samma blod som våren.
Tag min hand, tag min vita arm,
tag mina smala axlars längtan...
Det vore underligt att känna,
en enda natt, en natt som denna,
ditt tunga huvud mot mitt bröst.
II
Du kastade din kärleks röda ros
i mitt vita sköte -
jag håller fast i mina heta händer
din kärleks röda ros som vissnar snart...
O du härskare med kalla ögon,
jag tar emot den krona du räcker mig,
som böjer ned mitt huvud mot mitt hjärta...
III
Jag såg min herre för första gången i dag,
darrande kände jag genast igen honom.
Nu känner jag ren hans tunga hand på min lätta arm...
Var är mitt klingande jungfruskratt,
min kvinnofrihet med högburet huvud?
Nu känner jag ren hans fasta grepp om min skälvande kropp,
nu hör jag verklighetens hårda klang
mot mina sköra sköra drömmar.
Päivä viilenee illan tullen.
Juo minun käteni lämpö,
kädessäni on kevään veri.
Ota käteni, valkoinen käsivarteni,
ota kapeitten olkapäitteni kaipaus.
Olisi kummallista tuntea,
yhtenä ainoana yönä, tällaisena yönä
povellani raskas pääsi.
II
Sinä heitit rakkautesi punaisen ruusun
valkoiseen syliini -
minä puristan kuumiin käsiini
rakkautesi punaisen ruusun joka pian kuihtuu...
Oi kylmäsilmäinen hallitsija,
otan vastaan ojentamasi kruunun
joka painaa pääni sydämeni puoleen...
III
Näin herrani ensi kertaa tänään,
vavisten tunnistin hänet heti.
Nyt tunnen jo hänen raskaan kätensä kevyellä käsivarrellani...
Missä nyt on helisevä tytönnauruni,
missä pystypäinen naisenvapauteni?
Nyt tunnen jo hänen lujan otteensa värisevässä vastalossani,
nyt kuulen jo todellisuuden ankaran kalkkeen
hauraita, hauraita uniani vasten.
Hacia el atardecer refresca el día...
Bebe el calor de mi mano,
mi mano tiene la misma sangre que la primavera.
Coge mi mano, coge mi blanco brazo,
coge la añoranza de mis delgados hombros...
Sería maravilloso sentir,
una sola noche, una noche como ésta,
el peso de tu cabeza sobre mi pecho.
II
Arrojaste la rosa roja de tu amor
en mi blanco regazo -
tengo sujeta en mis manos ardientes
la rosa roja de tu amor que pronto se marchitará...
Oh, soberano de ojos fríos,
acepto la corona que me entregas,
la corona que dobla mi cabeza hacia mi corazón.
III
Hoy vi a mi señor por vez primera,
temblando lo reconocí inmediatamente.
Ahora siento ya su pesada mano sobre mi ingrávido brazo...
¿Dónde está mi cantarina risa virginal,
mi libertad de mujer con la cabeza alta?
Ahora siento ya su firme abrazo en mi cuerpo palpitante,
ahora oigo el duro sonido de la realidad
contra mis frágiles, frágiles sueños.
 | ||
 | ||
 | ||
 | ||
 | ||
IV
Du sökte en blomma
och fann en frukt.
Du sökte en källa
och fann ett hav.
Du sökte en kvinna
och fann en själ -
du är besviken.
Dikter, 1916
IV
Sinä etsit kukkaa, mutta löysit hedelmän.
Sinä etsit lähdettä, mutta löysit meren.
Sinä etsit naista, mutta löysit sielun.
Sinä petyit.
IV
Buscabas una flor
y encontraste un fruto.
Buscabas una fuente
y encotraste un mar.
Buscabas una mujer
y encontraste un alma —
estás decepcionado. •
 |
No hay comentarios.:
Publicar un comentario